sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Helmikuun viimeisiä päiviä







































Ikkunoiden läpi kantautuu linnun laulua. On helmikuu, maaliskuuksi taittumaisillaan. Pian on taas kevät, se lohduttaa ja ei. Taas kevät, taas vuosi kiertynyt itsensä ympäri. Mihin menee aika, en muista mitä tein tämänkin vuoden.

Uskottelen itselleni, että aika seisoo paikallaan ja odottaa minua, odottaa että olen valmis. Vaan ei se odota. Taas on vuosi kertynyt ylleni. Taas olen vuoden enemmän.

Uuden vuoden valon otan vastaan ilolla. Tahtoisin kauhoa sitä säilöön jätesäkkeihin, kaataa päälleni silloin, kun se on taas poissa.